Kolmannen levyn täyttää kolmen tunnin täysi setti Houstonin keikasta joulukuulta 1978. Kuvan laatu ei Phoenixin tasoa, mutta äänessä ei mitään valittamista. Intensiteetti vähintäänkin samaa tasoa, vaikka useimmat bravuurit tuttuja ovatkin. Spirit in the Night esitetään osittain yleisön keskellä, Independence Dayn spiikissä mainitaan sen kirjoitetun Darkness-levylle, vaikka se julkaistiin tietysti vasta The Riverillä. Muita River-kappaleita setissä hienoisen tukkoisesti rullaava The Ties That Bind ja hieman erilaisella tekstillä laulettu Point Blank. Todella pitkä intro Prove It All Nightissa ja Racing in the Streetin Northeast muuttuu Texasiksi. Junglelandin pitkä saksofonisoolo leijuu hämmästyttävän jumalaisena. Toisaalta Because the Nightista tyhjenee tunne loppupuolen pitkällä fyysisellä kitararevittelyllä. Bo Diddleyn Mona yhdistetty She's the Oneen ja encoreissa harvoin soitettu You Can't Sit Down. Aivan viimeisen Quarter to Threen meininkiä ei voi uskoa näkemättä. En ole aiemmin kuullut Springsteenin omaa versiota Southside Johnnyn 1978 julkaisemasta Talk to Me'sta. Tulkinta vaikuttaa identtiseltä, yhtä sielukas Springsteenin ääni ei ole, mutta mukana on jopa Asbury Jukesien torvisektio. Tiukka soul-kappale on todella hyvä, mutta sopii paremmin Southsidelle kuin itse auteurille. The Little Things (My Baby Does) on geneeristä 60-luvun tyttöbändipoppia, hieman hämmästyttävää, että Springsteen tässäkin vaiheessa oli aiheessa niin kiinni. 2000-luvun levyjen modernisoidummat variaatiot toimivat paremmin kuin tämänkaltainen puhdas pastissi. Breakaway on pitkä hidas raskaan melodramaattinen balladi, hyvin elokuvallinen teksti. Raakilemaiseksi tämäkin jää jack and the beanstalk slot 500, shalalaa-kuoro ei sovi kokonaisuuteen. Paketin nimikappale The Promise oli vuosia tarunhohtoisin julkaisematon Springsteen-kappale blackjack online tips, sen kuulleet pitivät sitä menetettynä klassikkona. 1998 Springsteen julkaisi siitä akustisen riisutun version. Teksti välittyi silloinkin hyvin, se on todella upea. Suora viittaus edellisen levyn Thunder Road -klassikkoon. Aikoinaan spekuloitiin Springsteenin pelkäävän tulkintoja, joissa pettynyt teksti yhdistettäisiin liikaa Appel-välirikkoon. Nyt julkaistulla versiolla bändi soittaa isommin, mutta melkoisen akustisvoittoinen tämäkin on. En innostunut 1998-versiosta, sävellys on ehkä liian pelkistetty, ei tämä nytkään innosta erityisiin suosionosoituksiin. Tämäkin versio on tietysti suhteellisen viimeistemätön. Jos se levylle olisi päätynyt, sitä olisi luultavasti hiottu lisää. City of Night on mukavaa tunnelmointia Lou Reedin tai Graham Parkerin puhelaulun tyylillä. Varsin epätyypillinen Springsteen-kappale netti casino gambling, mutta paketin ilahduttavimpia. Viimeisenä levylle on vielä piilotettu nimeämätön balladi, ilmeisesti The Way. Saattaa olla uuttakin tuotantoa, todella kaunis pienimuotoinen laulu, upea päätös. Konsertin päälle arkistomateriaalia vuosilta 1976 ja 1978. Harjoitussessio Springsteenin kotona Holmdelissä, koko bändi paikalla, sitten studioäänityksiä New Yorkista, osittain samaa aineistoa kuin dokumenttielokuvassa, lisänä mm. Don't Look Back. Levyn päättää timanttinen runsaan puolen tunnin konserttitaltiointi Phoenixista 1978, tästä on aiemmin jo julkaistu Rosalita (Come Out Tonight), jonka päätteeksi yleisöstä ryntäävät naiset lähes raiskaavat Springsteenin. Badlands kulkee todella tuoreesti ja Prove It All Nightin kitaroinnissa Springsteenillä vielä parempi asenne kuin 31 vuotta myöhemmin. 14. Price To Play – Staind 39. Ooh Las Vegas – Emmylou Harris 20. The Angel and the Gambler – Iron Maiden 30. Gambler’s Blues – B.B. King
6. Luck Be a Lady – Frank Sinatra 24. Play Your Cards Right – Common 29.Long Shot (Kick de Bucket) – The Pioneers 26. The Gambler – Kenny Rogers 27. Stagger Lee – Lloyd Price 9. Deck of Cards – Don Williams 1. Roll of the Dice – Bruce Springsteen 38. House of Cards – Elton John 16. The Card Cheat – The Clash Ei lisдksi parhaat casino no deposit, vaan The River korvasi tuon aluksi kaavaillun The Ties That Bind levyn. Noita The Riverin aikaisia kiinnostavia ja hyviд biisejд julkaistiin aika paljon Tracks boksilla. Roulette, Loose Ends, Where The Bands Are, Living On The Edge Of The World netti spaghetti shopkins, Take 'Em As They Come, Be True mobiili casino logo, I Wanna Be With You, Mary Lou, Dollhouse, Restless Nights. No nuo nyt ainakin ovat samojen sessioiden Tracks boksilta lцytyviд hedelmiд. Pддosin varsin erinomaista matskua. Levyllä Springsteenin tuntuu olevan vaikea päättää kumpaa hän haluaa olla: viihdyttäjä vai runoilija. Edellislevyltä oli taktisesti jätetty pois elvismäinen Fire, sillä se olisi ollut liian ilmeinen hitti, mutta samalla poikennut levyn linjasta. Tällä levyllä ”firejä” on joka puolella: Hungry Heart, Ramrod, Cadillac Ranch, I’m a Rocker, alunperin Darknessin aikoihin kirjoitettu Sherry Darling… Silti, on tälläkin hetkensä. Sanoitusvihon facsimile-kantta katsoessa hymähtää, kun tajuaa mikä on saanut Springsteenin noukkimaan juuri tuon punakantisen vihon muiden joukosta. Bruce Springsteen Nyt voidaan tallentaa. The Ties That Bind -boksin mukana tulee Arizonan Tempessä Ronald Reaganin presidentiksivalintaa seuranneena päivänä nauhoitettu konsertti paras online casino echeck, joka onnistuu tallentamaan sen mikä itse Riveriltä jää saavuttamatta: kokonaisvaltaisen sirkuksen, jossa on lauantai-illan huumaa, mutta myös humaanisuutta, sydämen sosiaalipolitiikkaa. Boksin yksi kiehtovimmista levyistä onkin ”yhden levyn River”, eli yksittäiselle albumille sekvenssoitu kokonaisuus; ilmeisesti se levy, jonka hän palautti levy-yhtiölleen elokuussa 1979 nimellä The Ties That Bind. Kiinnostavaa on huomata, että jopa yhden levyn sisällä levy on levoton ja eri suuntiin rimpuileva. Tästä seuraa, että se on ollut jossain mielessä kuningasajatus alusta pitäen. River on arjen ilojen ja surujen sekamelska juuri siksi paras omega ruby, että sellaista elämäkin on. Mikään ei koskaan mene aivan käsikirjoituksen mukaan, aina saattaa tapahtua jotain joka muuttaa elämän lopullisesti. Ihan fyysisenä esineen boksi kuitenkin kalpenee edeltäjäänsä (Darkness on the Edge of Town -boksi vuodelta 2011) verrattuna. Suunnittelultaan ja toteutukseltaan se on kömpelö: valokuvakirja on turhan painava kepeään sisältöönsä verraten (ei muuta tekstiä kuin sinänsä ansiokas kolmen sivun essee Mikal Gilmorelta ja ilmeisesti kaikki Riverin kansikuvasessioissa otetut, hyvin samanlaiset kuvat ja liuta livekuvia), levyt tulevat oudon kämäisessä erillisessä pahvisessa kansiossa ja julkaisemattomien biisien sanat erillisessä ohuessa tekstitysvihko-facsimilessä. Yksityiskohtaisemmat kappalekohtaiset tekijätiedot puuttuvat myös (kuka soittaa Stray Bulletin sopraanofonisoolon? Ei todellakaan kuulosta Clemonsilta, pikemminkin joltain Jan Garbarekilta). Siinä missä Stolen Car on tunnelmaltaan sukua edellislevyn Racing in the Streetille (”toivoa on paras casino island, vaikka se on menetetty”, jos pähkinänkuoressa haluatte), on Drive All Night yksi Springsteenin klaustrofobisimmista ja pelottavimmista kappaleista. Koko kahdeksanminuuttisen kestonsa ajan (!) se näyttää meille sielunmaisemaa miehen korvien välistä mobiili kasino bonus check, joka ajaessaan autollaankin pysyy staattisesti paikallaan. Kappale polkee vettä, on jäänyt limboon: kertoja vannoo ajavansa vaikka koko yön ostaakseen rakkaalleen kengät, ja kappaleen vain jatkuessa ja jatkuessa tekee juuri näin. Muoto ja sisältö ovat tässä kappaleessa yhtä. Silti, en vaihtaisi Riveriäni tähän yhden levyn versioon jos nyt saisi päättää, ja juuri pitkälti näiden kolmen samaa teemaa vasten päätään hakkaavan kappaleen takia. Nämä ovat Springsteenin motorisoidun ”autoja ja tyttöjä” -eskapismin varjopuoli, se umpikuja jonne itsensä ajaa jos ei elämänsä aikana tee muuta kuin pakenee.
0 Comments
Leave a Reply. |